keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Oma maa mansikka, muu rikkaruohoille



 
 Vanha ja uusi mansikkamaa (H. Veripää 22.5.2013).


Päätin uusia kymmeniä vuosia sitten perustetun mansikkamaan. Ensin oli revittävä vanha muovi, lapioitava mansikat ja rikkaruohot pois. Olin laittanut rivien väliin lautoja, jotka olivat melkein maatuneet. Kun sain kaikki poistettua, käänsin vähän maata ja lisäsin multaa. Mullan päälle levitin mansikkamuovin. Muoviin tein tasaisin välein reiät, joihin istutin mansikantaimia. Mansikkaa tulee sen verran, että saa suunsa makeaksi.

Mansikkalajikkeemme on minulle outo, koska aikaisempi asukas on sen istuttanut. Lajike tekee satoa aikaisin kesällä ja on tosi makea. Olin vuosien saatossa istuttanut myös löytämääni vanhoilla asuinpaikoilla kasvavaa ukkomansikkaa. Ukkomansikka tekee pieniä mansikoita.

Joudun joka kesä taistelemaan mansikoista lintujen kanssa. En ole enää viritellyt verkkoja, koska niihin jää linnut kiinni. Olen kokeillut haukan kuvaa ja kiiltäviä cd-levyjä. Mikään ei tunnu auttavan, on vain oltava nopea ja seurattava mansikoiden kypsymistä.

Sammakko lammmikossa (H. Veripää 25.5.2013).


Puutarha rehottaa, kun on satanut sopivasti ja ollut lämmintä. Nurmikon olen ajanut monta kertaa. Rikkaruohojakin olen nyhtänyt pois kukkamailta ja pensaiden alta.  Kotiloita olen löytänyt useampia ja sammakokin hyppäsi kukkamaalta lammikkoon kun kohtasimme.




Karhunlaukka, ruusukvitteni ja sormivaleangervo (H. Veripää 25.5.2013).

Kesäkukkainnostus iski, kun kävin kukkakaupassa. Mukaan tarttui punaista päivänkakkaraa, koristemansikkaa ja harsokukkaa. Vaahtera-aulio ja viikunapuu olivat tarjouksessa, joten ostin. Kukkasipulitkin olivat poistomyynnissä, joten ostin valkoisen leinikin, ruostekukan, pensaspionin ja syysasterin sipuleita. Tavaratalosta ostin aikaisemmin kaksi köynnöstä, toinen oli mustasilmäsusanna ja toinen yllätyksekseni aitoelämänlanka. Jos olisin kaupassa huomannut, että kyseessä on elämänlanka, en olisi ostanut. Kukat kuitenkin olivat elämänlankassa houkuttelevan violetit. Tontillani on valkokukkaista elämänlankaa joka puolella. Se kietoutuu kasvieni ja kukkieni ympärille. Olen tänä kesänä aloittanut taistelun sitä vastaan. Nyhdän kaikki alut pois.

Tänä vuonna ruusukvitteni kukkii kauniisti. Kukassa ovat myös vuorirevonpapu, esikot, orvokki, sireeni, rönsytiearella, kevätkaihonkukka, ruotsinraunioyrtti, lemmikki, ruusujuuri, kellukka, alppikärhö, sormivaleangervo, keltano, jalokielo ja karhunlaukka.






4 kommenttia:

  1. Onneksi sammakot löysivät tiensä takaisin lammikkoonne. Minä taistelin tänään vuohenputea vastaan. Tuntuu mahdottomalta. Pitäisi varmaan kääntää koko kukkamaa ja puhdistaa kukkien juuretkin, no, ehkä ensi kesänä.
    Toisen kukkamaan oli traktori kääntänyt lumityötä tehdessään ympäri. Kukkien juuret törröttivät ylöspäin, mutta yllätys. Kun käänsin paakun, alla pilkisti kuunliljan ja muidenkin kukkien vihrät alut. Sitkeitä ovat. Istutin uudestaan, saa nähdä kasvavatko.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kukat ovat melko sitkeitä, varmaan lähtevät kasvamaan. Vuohenputkea löytyy minunkin maistani ja oletkin varmaan saanut sen taimieni mukana. Vuohenputki on syötävää, joten salaattia tekemään.

    VastaaPoista
  3. Mitä aiot tehdä tuon uuden elämänlangan kanssa? Pystyyköhän sitä mitenkään rajoittamaan yhteen paikkaan? Se näyttää kuristavan naapurikasvinsa. Äskenkin revin sitä irti iiriksestä ja jostain toisesta kasvista. Aivan kuristajalta vaikuttaa koko elämänlanka! Itse asiassa kuristajakäärme tuli mieleeni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostamani elämänlangan laitoin ruukkuun ja hävitän syksyllä. Kukkikoon ja tehköön kesän köynnöstä.

      Poista