keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Oma maa mansikka, muu rikkaruohoille



 
 Vanha ja uusi mansikkamaa (H. Veripää 22.5.2013).


Päätin uusia kymmeniä vuosia sitten perustetun mansikkamaan. Ensin oli revittävä vanha muovi, lapioitava mansikat ja rikkaruohot pois. Olin laittanut rivien väliin lautoja, jotka olivat melkein maatuneet. Kun sain kaikki poistettua, käänsin vähän maata ja lisäsin multaa. Mullan päälle levitin mansikkamuovin. Muoviin tein tasaisin välein reiät, joihin istutin mansikantaimia. Mansikkaa tulee sen verran, että saa suunsa makeaksi.

Mansikkalajikkeemme on minulle outo, koska aikaisempi asukas on sen istuttanut. Lajike tekee satoa aikaisin kesällä ja on tosi makea. Olin vuosien saatossa istuttanut myös löytämääni vanhoilla asuinpaikoilla kasvavaa ukkomansikkaa. Ukkomansikka tekee pieniä mansikoita.

Joudun joka kesä taistelemaan mansikoista lintujen kanssa. En ole enää viritellyt verkkoja, koska niihin jää linnut kiinni. Olen kokeillut haukan kuvaa ja kiiltäviä cd-levyjä. Mikään ei tunnu auttavan, on vain oltava nopea ja seurattava mansikoiden kypsymistä.

Sammakko lammmikossa (H. Veripää 25.5.2013).


Puutarha rehottaa, kun on satanut sopivasti ja ollut lämmintä. Nurmikon olen ajanut monta kertaa. Rikkaruohojakin olen nyhtänyt pois kukkamailta ja pensaiden alta.  Kotiloita olen löytänyt useampia ja sammakokin hyppäsi kukkamaalta lammikkoon kun kohtasimme.




Karhunlaukka, ruusukvitteni ja sormivaleangervo (H. Veripää 25.5.2013).

Kesäkukkainnostus iski, kun kävin kukkakaupassa. Mukaan tarttui punaista päivänkakkaraa, koristemansikkaa ja harsokukkaa. Vaahtera-aulio ja viikunapuu olivat tarjouksessa, joten ostin. Kukkasipulitkin olivat poistomyynnissä, joten ostin valkoisen leinikin, ruostekukan, pensaspionin ja syysasterin sipuleita. Tavaratalosta ostin aikaisemmin kaksi köynnöstä, toinen oli mustasilmäsusanna ja toinen yllätyksekseni aitoelämänlanka. Jos olisin kaupassa huomannut, että kyseessä on elämänlanka, en olisi ostanut. Kukat kuitenkin olivat elämänlankassa houkuttelevan violetit. Tontillani on valkokukkaista elämänlankaa joka puolella. Se kietoutuu kasvieni ja kukkieni ympärille. Olen tänä kesänä aloittanut taistelun sitä vastaan. Nyhdän kaikki alut pois.

Tänä vuonna ruusukvitteni kukkii kauniisti. Kukassa ovat myös vuorirevonpapu, esikot, orvokki, sireeni, rönsytiearella, kevätkaihonkukka, ruotsinraunioyrtti, lemmikki, ruusujuuri, kellukka, alppikärhö, sormivaleangervo, keltano, jalokielo ja karhunlaukka.






sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Muistoja menneestä, puutarhakoulu ja venäläisten vartiopaikka


Luumupuut kukassa entisen Aholan puutarhakoulun paikalla (H. Veripää 26.5.2013)


Tein kauniina toukokuun kesäisenä päivänä kotiseuturetken Kouvolan Ruotsulassa sijaitseville Aholan puutarhakoulun paikalle sekä Ruotsulan redutille. Molemmat kohteista sijaitsevat upean Kouvolan maamerkin Kymijoen varrella. Lähdin liikkeelle polkupyörällä, joten pääsin heti havainnoimaan ympäristöä. Sää oli mitä kaunein ja tuoksut huumaavat. Mielikuvitus lensi menneisiin aikoihin. Entiseen paperitehtaan hoitamaan puutarhakouluun ja venäläisten vartiopaikkaan.


Entiselle Aholan puutarhakoululle vievää tietä reunustavat vanhat paratiisiomenapuut (H.Veripää 26.5.2013)


 Aholaan, entisen Kymiyhtiön kartanon paikalle, perustettiin 1916 Kymiyhtiön ammattikoulun haaraosastona toiminut puutarhakoulu. Poikaoppilaille tarjottiin mahdollisuus puutarhakurssiin, joka sisälsi opetusta mehiläisten, kaniinien ja kanojen hoidossa sekä kasvi- ja terveysopissa. Aholasta käytiin myymässä tuotteita Kouvolan ja Kuusankosken toreilla. Lisäksi myytiin taimia, marjapensaita, vihanneksia, perennoja, köynnös- ja aitakasveja. Viimeisenä puutarhakoulun kesänä 1937 kouluun valittiin pelkästään tyttöjä, joille opetettiin säilöntä- ja keittiötöitä. Alueelle rakennettiin Keltin voimalaitos ja puutarhatoiminta loppui Aholassa vuoden 1953 lopulla. (Lähde: Kuusankoski Seuran Vellikuppi -lehti nro 9, 2010).

Alueella kävellessäni näin muistoja vanhasta puutarha-alueesta. Oli luumupuita, vaahteroita, vadelmaa, omenapuita, vanhojen rakennuksien kivijalkoja ja kiviaitaa. Kielot kukkivat runsaina, joten tuoksu kietoi minut pauloihinsa.



Ruotsulan redutti (H. Veripää 26.5.2013).


Kymijoki Ruotsulan redutilla (H. Veripää 26.5.2013).

Venäläiset rakensivat 1770-luvulla maavallituksen strategisesti tärkeään Kymijoen ylityspaikkaan. Lähellä on säilynyt vanha tielinja, joka on johtanut tuolloin lauttavalkamaan. Lauttapaikan lähellä on myös I maailmansodan aikaisia linnoituslaitteita. (Lähde: Museovirasto)



Pyöräilin vähän matkaa hiekkatietä ja jätin pyöräni P-paikalle vanhan maalaistalon ladon taakse. Jatkoin matkaani kävellen keskellä voikukkien, peltotietä. Saavuin ihmeelliselle kumpareelle ja Kymijokikin kimalteli puiden lomasta. Kumpare oli ympyrän muotoinen. Kävelin kumpareen ympäri. En tajunnut mennä Kymijoen rantaan, joten vierailen paikalla vielä joskus. Paikka oli ihastuttava keskellä peltoja ja maaseutua.


Lisätietoa




tiistai 21. toukokuuta 2013

Vireää vihreyttä, puuhaa ja tuhohyönteisiä

Alkukesä on työntäyteistä puuhaa puutarhassa, joka kutsuu nauttimaan vihreydestään, kauneudestaan ja tuoksuistaan. Aivan hullaantuu kaiken kauniin keskellä. Onneksi hullaannus saa aikaan sen, että puutarhassa jaksaa tehdä töitäkin.


 Puutarhalammikko (H. Veripää 20.5.2013)

Olen laittanut kiviä lammikon reunoille, kitkenyt vuohenputkea ja voikukkia, levittänyt uutta multaa kukkamaille. Uudelle kukkamaalle siirsin angervoja, runkoruusuja ja sinikuunliljaa. Uudet maat näyttävät aina isoilta ja usein niihin innostuukin istuttamaan liikaa kasveja.


Runkoruusuja (H. Veripää 19.5.2013).

Olen taistellut liljakukkojen ja kotiloetanoiden kanssa. Niitä riittää puutarhassamme. Sateinen kosteus on saanut etanat oikein hullaantumaan. Liljakukoille en ole keksinyt muuta tapaa hävittää kuin rusentaa käsissäni. Liljakukko on kauniin punainen, mutta melkoinen tuholainen. Varjo- ja jaloliljani lehdet ovat jo täynnä reikiä.


Liljakukko (H. Veripää 20.3.2013).


Kasvimaastani piti poistaa talveksi sinne upottamani runkoruusu. Jaloruusut ja yrtitkin talvehtivat maassa. Kun sain talvehtineet kasvit poistettua möyhensin maan ja laitoin lannoitetta. Kasvimaani on pienentynyt vuosi vuodelta. Suurimman osan tilasta valtaa perennat ja kesäkukat. Raparperi, lipstikka ja valkosipulikin kasvavat pienessä maassani. Tänä vuonna istutin persiljaa, tilliä, retiisiä, papua, lehtisalaattia, rucolaa ja pinaattia. Kesäkukkien siemeniä laitoin perennojen kaveriksi. Kun olin saanut siemenet maahan tuli kuin tilauksesta sade. Eipä tarvinnut erikseen kastella kyvöksiäni.


Kasvimaa (H. Veripää 18.5.2013).


Kesäkukkien siemenet (H. Veripää 18.5.2013).

Kasvimaalta poistamani ruusut ja yrtit istutin ruukkuihin. Ostin alennusmyynnistä daalian sipuleita, jotka laitoin myös ruukkuun. Laitan ruukkuun aina ensin pikkukivä, sitten sanomalehteä ja mullan. Lopuksi istutan taimet tai sipulit. Tärkeää on huolehtia kastelusta.


Daaliat (H. Veripää 18.5.2013)

Kävin ihailemassa paikallisella puutarhalla kesäkukkia. Ostin lämpimälle kuistille kelloköynnöksen, muita kesäkukkia en vielä uskaltanut ostaa. Usein ennen juhannusta tulee vielä hallat. Joku sanoi, että 10.6. on kriittinen päivä. Kesäkukkien istutusaikataulua voi seurata kaupungin istutuksista. Kun kaupungin puutarhurit ovat istuttaneet kesäkukat, voi hyvillä mielin istuttaa itsekin. Runkoruusuja sain äitienpäivälahjaksi. Laitoin ne ulos, joten suojata pitää jos hallat yllättävät.





Ruusujuuri, ruusukvitteni, jalokiurunkannus, kerrattu rentukka. (H. Veripää 20.5.2013).

torstai 16. toukokuuta 2013

Löytöretki vanhoihin puutarhoihin


Vanha talo (H.Veripää 18.8.2012).

Asun seudulla, jossa on paljon vanhoja asuinpaikkoja. Luonto ottaa vallan vanhoista puutarhoista, mutta joitakin puutarhakasveja säilyy heinien ja luonnonkasvien keskellä. Kasvien löytäminen on aina yhtä jännittävää ja innostavaa. Voi vain kuvitella, minkälaista elämä joskus vanhoilla asuinpaikoilla on ollut. Rakennuksista on jäljellä kivijalka tai vanha ränsistynyt talo, joskus myös ulkorakennus.


Kultapallo (H. Veripää 16.9.2012).

Muutama vuosi sitten löysin varjoliljaa, harjaneilikkaa ja skilloja. Olisin säilyttänyt kaikki varjoliljat omassa luonnon loistossaan, mutta paikalle rakennettiin rivitaloja. Ehdein pelastamaan pari sipulia tuleville sukupolville.

Yleisimmät vanhoista asuinpaikoista muistuttavat kukat ovat skilla, varjolilja, harjaneilikka, kultapallo, illakko, esikko, maksaruoho, leinikki, akileija, vuorikaunokki, suopayrtti ja talvio. Rusopajuangervo, siperianherne, sireeni, ruusu ja laavatatar ovat vanhoja pensaita. Vanhan asuinpaikan paljastavia hyötykasveja ovat mansikka, marjapensaat, vadelma ja omenapuut.


Skilloja vanhalla asuinpaikalla (H. Veripää 7.5.2013).

Puutarhakarkulaisia löytyy luonnosta, esimerkiksi japanintatar, jättiputki, lupiini ja kurtturuusu. Nämä itse asiassa ovat liiankin leviäviä luontoon päästessään.Tein monta vuotta töitä, jotta sain poistettua jättiputken puutarhastani. Kaivoin kasvin alut juurineen pois.

Lähellä asutusta olevissa metsissä saattaa olla kaatopaikkoja, joista löytyy puutarhakasveja. Lipstikkani, palavanrakkauteni ja sormivaleangervoni olen löytänyt hylättynä metsästä puutarharoskien joukosta. Antoisinta on kuitenkin kasvien vaihto puutarhaharrastajien kanssa. Kasvien vaihdon lomassa voi jakaa kokemuksia ja tietoa.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kevät kukkii ja sammakot kurnuttaa



Kuva: Naapurin metsäpuutarhaa 2012 (H. Veripää)

Luonnonmukainen puutarha

Olen ihaillut naapurini rakentamaa metsäpuutarhaa. Sieltä löytyy pieniä havupuita, alppiruusu, puolukkaa, mustikkaa, karpaloita, sammalta ja erilaisia metsäkukkia. Kaiken kruunaa ympärille rakennettu vanhanaikainen puuaita.

Metsäpuutarha voi olla koristepuutarha tai hyötypuutarha. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin saada omalta pihalta marjat ja sienet. En uskalla kuitenkaan alkaa kokeilemaan omassa puutarhassani metsää, vaikka havupuitakin on. Metsäpuutarha kaipaa metsän olosuhteet ja kosteuden. Olen luonnonmukaisuuden puolustaja ja suosin puutarhassani luonnon kukkia vanhojen perinneperennojen rinnalla. En halua, että puutarha on "kynitty" ja viimeisen päälle siisti. Eläimet, kuten siilit ja sammakot viihtyvät, kun saavat luonnon olosuhteet ympärilleen. Puutarhassani kasvaa nokkosia ja voikukkia, en nyhdä kaikkia pois.


 Kuvat: Piharemontti (H. Veripää)



Pihan kunnostusta

Tällä viikolla on autopaikaltamme kuorittu hiekka pois, laitettu suodatinkangas ja tuotu uutta hiekkaa. Ensi viikolla laitetaan kivetys. Puutarhassamme kasvaa kaksi isoa pehkoa japanintataria. Poistimme toisen tatarin, juurakko kaivettiin ylös maasta. Kaikki kaivaukset tehtiin pienellä kaivurilla, jolla pääsi kulkemaan kätevästi pienessä puutarhassa. Kalliokasvikumpare poistettiin autojen tieltä. Pelastin kalliokasvini kukkamaille sekä rakensin betonirenkaaseen pienen kalliokasvipuutarhan.

Puutarhalammikosta poistettiin kivet, kasvit ja muovi. Kannoin kuusi ämpärillistä sammakonkutua lähiojaan talteen. Yksi sammakko lähti kiireesti karkuun. Olemmekin aikaisemmin kuunnelleet monena iltana voimakasta kurnutusta. Suurennamme lammikkoa hiukan ja laitamme keltakurjenmiekat istutusastioihin. Osmankäämit olivat lisääntyneet, joten suurin osa niistä poistetaan. Toivon, että sammakot palaavat vielä seuraksemme.






Kuvat: Kevätkukkijat 5.5.2013 (H. Veripää)

Tällä hetkellä kukkivat kukat

Nyt kukkii esikot, skillat, pystykiurunkannus ja sinivuokot. Keltavuokko ja jalokiurunkannus ovat nupuillaan. Puutarhassani on monia eri kukkia, olen muistin virkistämiseksi piirtänyt kukkakartan. Saatan silti vahingossa keväällä kaivaa jotain kukkia pois. Ensi viikolla laitan kukkamaille uutta multaa, jota savimaa syö.

Mikä kasvi kuvassa?

Viime viikon kuva-arvoituksessa kasvi oli raparperi. Tiedätkö, mikä hyötykasvi on alla olevassa kuvassa? Jätä vastauksesi nimelläsi kommentteihin, ensimmäinen oikein vastannut saa minulta lahjaksi puutarhakirjan. Otan oikein vastanneeseen yhteyttä ja pyydän osoitteen.



Kuva: ( H. Veripää 5.5.2013)


Lisälukemista

Metsäpuutarha

Miltä näyttää syötävä metsäpuutarha?

Onnistunut pihakivetys vaatii huolellisen pohjatyön