perjantai 28. kesäkuuta 2013

Puutarhan merkitys



 Lilja (H. Veripää 7.6.2013).

"Puutarha, ihmisen tekemä. Multa hoidettu monin käsin. Elävä maa, jota täytyy ruokkia. Mato, sokea renki, tekee hyvää työtä. Ja vehreys kasvaa, nuppu varoen avautuu raskaaksi kruunuksi varrelleen. Tuoksu, joka illan pimetessä voimistuu humisee täyttymätöntä ikävää. Tulee yö. Rastas soittaa hiljaista huiluaan. Taivaalle on joku nostanut tähden. Yhden vain. Kukka huokaa. Kerran vain." - Hannu Mäkelä


Hannu Mäkelän runo tuo esille puutarhan tunnelmaa, jopa haikeutta. Koen puutarhan itselleni tärkeänä. Siellä saan olla omine ajatuksineni. Puutarha on harrastukseni, joka tuottaa iloa. Ruohon leikkuu, rikkaruohojen kitkeminen, istuttaminen, jakaminen, kastelu ym. on terapiaa.

Pensaskärhö (H. Veripää 23.6.2013).

Olen hurahtanut puutarha-asioihin jopa niin paljon, että liityin paikalliseen puutarhayhdistykseen. Nyt olen yhdistyksen varapuheenjohtaja. En ole käynyt puutarhakouluja, kaiken olen oppinut harrastamalla. Motivaatio on hyvä opettaja. Yhdistyksessä tapaa muita puutarhahurahtaneita ja voi osallistua yhteiseen toimintaan.

Suomessa puutarhan hoitoa ei ole koko vuoden, talvi suo lepoajan. Joskin talvella voi lukea puutarha-aiheisia kirjoja, katsella puutarhaohjelmia, suunnitella tulevan kesän istutuksia ja tilata tuotteita. Floridassa asuva ystäväni sanoi kerran, että ole tyytyväinen kun sinulla ei ole puutarhatöitä koko vuoden.

Keväällä innostun ostamaan kesäkukkia ja  siemeniä. Lannoitan ja parantelen kukka- ja juurikasmaita. Jos kevät on lämmin ja sateinen, siemenestä lähtee kasvu vauhdilla. Kukkaruukkuja ilmestyy joka kesä melkoinen määrä, vaikka päätänkin että vähennän niitä. Ruukut vaativat melkoisesti kastelua. Hoitaja pitää olla, jos lähtee pidemmälle matkalle. Olen joskus upottanut ruukut vettä täynnä oleviin vateihin. Kukat kylläkin helposti ränsistyvät liiassa vedessä.

Orvokit (H. Veripää 23.6.2013).

Keskikesällä tyydyn seuraamaan kukkaloistoa. Ruoho on leikattava ja rikkaruohoja kitkettävä. Tuhohyönteisiäkin pitää seurata. Edelleen taistelen liljakukkojen ja kirvojen kanssa. Suihkutin ruusuihini mäntysuopavettä, jotta kirvat häviävät. Loistavat tiikerililjani kukkivat kauniin oranssinpunaisina. Liljakukotkin kukoistavat punaisina. Olen päättänyt, että en käytä myrkkyjä puutarhassani. Keväällä liljakukot pääsivät lisääntymään viikon matkalla ollessani niin paljon, että tartuin Raidiin.
Kuvan orvokkiamppelit pelastin poisheitolta. Olivat melko kuolleen näköisiä, nyt kukoistavat.


 Pioni (H. Veripää 23.6.2013).

Loppukesästä kukkivat vielä monet kukat ja satoakin tulee kasvimaalta. Monesti väsähdän loppukesästä ja annan puutarhan kukoistaa. Syksyllä leikkelen osan kukkavarsista ja laitan haravointijätettä arimpien kukkien suojaksi. Pienet kompostini täyttyvät hetkessä ja suurin osa haravointijätteestä on vietävä jäteasemalle.

 Elämänlanka (H. Veripää 23.6.2013).

Puutarhassani ongelmana tällä hetkellä on elämänlanka, joka on levinnyt joka puolelle. Olen nyhtänyt sitä koko ajan pois kasveistani. Se kietoutuu kaikkialle ja minä vielä ostin elämänlangan ruukkuun. Toinen leviävä rikkakasvi on vuohenputki. Kerro, jos tiedät miten näistä viheliäisistä kasveista pääsisi eroon ilman myrkkyjä?

 Ukonkello (H. Veripää 23.6.2013).

Kuvan ukonkellot kasvavat puutarhassani isona pehkona. Annan niiden levitä ja leikkaan ne pois kunhan ovat kukkineet. Valkoiset kukat loistavat hämärässä. Pitää muistaa eläinten merkitys puutarhassa. Ilman eläimiä ei olisi kasveja. Jätän luonnonmukaisuutta, eläimille paikkoja olla. Mehiläisiä on niin paljon, että yhteiselo on joskus hankalaa.

Melko työpainotteiselta tuntuu puutarhaharrastukseni. Kyllä minä nautinkin. Viihdyn, kuvailen ja katselen.

Puutarhan hoidon voisi kiteyttää: Kasvata-kastele-kitke-ravitse-korjaa-nauti

2 kommenttia:

  1. Huomasin kyllä, että puutarha vaatii hoitoa, kun olin yhden päivän poissa kotoa ja aurinko paahtoi niin, että ahkeraliisaparkani näivettyi vallan. Koitan vielä pelastaa sen upottamalla veteen, mutta taitaa olla turhaa.
    Eilen tuli onneksi vettä ja paahde, ainakin hetkeksi, hellitti. Näkee silmissä, miten kasvit nauttivat kesäisestä sateesta.
    Tuo vuohenputki on minullakin ongelmana. Onneksi vaan yhdellä kukkamaalla, eikä pääse siitä leviämään kun nurmikko ajetaan ympäriltä. Olen joskus heittänyt ilmeisesti perkuujätteiden mukana ulkorakennuksen viereen, ja siellä nyt kasvaa isona pehkona rohtoraunion kanssa. Kukat täydentävät kyllä toisiaan. Sinivalkoinen loisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikin suhtautua rikkaruohoihin kuten mainitsit, eli nähdä niiden kauneus ja hyöty. Ahkeraliisa vaatii melkoisesti vettä. Kukat useimmiten virkoavat, jos eivät ole olleet hyvin pitkään paahteessa.

      Poista