Puutarhan merkitys

 Lilja (H. Veripää 7.6.2013).

"Puutarha, ihmisen tekemä. Multa hoidettu monin käsin. Elävä maa, jota täytyy ruokkia. Mato, sokea renki, tekee hyvää työtä. Ja vehreys kasvaa, nuppu varoen avautuu raskaaksi kruunuksi varrelleen. Tuoksu, joka illan pimetessä voimistuu humisee täyttymätöntä ikävää. Tulee yö. Rastas soittaa hiljaista huiluaan. Taivaalle on joku nostanut tähden. Yhden vain. Kukka huokaa. Kerran vain." - Hannu Mäkelä


Hannu Mäkelän runo tuo esille puutarhan tunnelmaa, jopa haikeutta. Koen puutarhan itselleni tärkeänä. Siellä saan olla omine ajatuksineni. Puutarha on harrastukseni, joka tuottaa iloa. Ruohon leikkuu, rikkaruohojen kitkeminen, istuttaminen, jakaminen, kastelu ym. on terapiaa.

Pensaskärhö (H. Veripää 23.6.2013).

Olen hurahtanut puutarha-asioihin jopa niin paljon, että liityin paikalliseen puutarhayhdistykseen. Nyt olen yhdistyksen varapuheenjohtaja. En ole käynyt puutarhakouluja, kaiken olen oppinut harrastamalla. Motivaatio on hyvä opettaja. Yhdistyksessä tapaa muita puutarhahurahtaneita ja voi osallistua yhteiseen toimintaan.

Suomessa puutarhan hoitoa ei ole koko vuoden, talvi suo lepoajan. Joskin talvella voi lukea puutarha-aiheisia kirjoja, katsella puutarhaohjelmia, suunnitella tulevan kesän istutuksia ja tilata tuotteita. Floridassa asuva ystäväni sanoi kerran, että ole tyytyväinen kun sinulla ei ole puutarhatöitä koko vuoden.

Keväällä innostun ostamaan kesäkukkia ja  siemeniä. Lannoitan ja parantelen kukka- ja juurikasmaita. Jos kevät on lämmin ja sateinen, siemenestä lähtee kasvu vauhdilla. Kukkaruukkuja ilmestyy joka kesä melkoinen määrä, vaikka päätänkin että vähennän niitä. Ruukut vaativat melkoisesti kastelua. Hoitaja pitää olla, jos lähtee pidemmälle matkalle. Olen joskus upottanut ruukut vettä täynnä oleviin vateihin. Kukat kylläkin helposti ränsistyvät liiassa vedessä.

Orvokit (H. Veripää 23.6.2013).

Keskikesällä tyydyn seuraamaan kukkaloistoa. Ruoho on leikattava ja rikkaruohoja kitkettävä. Tuhohyönteisiäkin pitää seurata. Edelleen taistelen liljakukkojen ja kirvojen kanssa. Suihkutin ruusuihini mäntysuopavettä, jotta kirvat häviävät. Loistavat tiikerililjani kukkivat kauniin oranssinpunaisina. Liljakukotkin kukoistavat punaisina. Olen päättänyt, että en käytä myrkkyjä puutarhassani. Keväällä liljakukot pääsivät lisääntymään viikon matkalla ollessani niin paljon, että tartuin Raidiin.
Kuvan orvokkiamppelit pelastin poisheitolta. Olivat melko kuolleen näköisiä, nyt kukoistavat.

 Pioni (H. Veripää 23.6.2013).

Loppukesästä kukkivat vielä monet kukat ja satoakin tulee kasvimaalta. Monesti väsähdän loppukesästä ja annan puutarhan kukoistaa. Syksyllä leikkelen osan kukkavarsista ja laitan haravointijätettä arimpien kukkien suojaksi. Pienet kompostini täyttyvät hetkessä ja suurin osa haravointijätteestä on vietävä jäteasemalle.

 Elämänlanka (H. Veripää 23.6.2013).

Puutarhassani ongelmana tällä hetkellä on elämänlanka, joka on levinnyt joka puolelle. Olen nyhtänyt sitä koko ajan pois kasveistani. Se kietoutuu kaikkialle ja minä vielä ostin elämänlangan ruukkuun. Toinen leviävä rikkakasvi on vuohenputki. Kerro, jos tiedät miten näistä viheliäisistä kasveista pääsisi eroon ilman myrkkyjä?

 Ukonkello (H. Veripää 23.6.2013).

Kuvan ukonkellot kasvavat puutarhassani isona pehkona. Annan niiden levitä ja leikkaan ne pois kunhan ovat kukkineet. Valkoiset kukat loistavat hämärässä. Pitää muistaa eläinten merkitys puutarhassa. Ilman eläimiä ei olisi kasveja. Jätän luonnonmukaisuutta, eläimille paikkoja olla. Mehiläisiä on niin paljon, että yhteiselo on joskus hankalaa.

Melko työpainotteiselta tuntuu puutarhaharrastukseni. Kyllä minä nautinkin. Viihdyn, kuvailen ja katselen.

Puutarhan hoidon voisi kiteyttää: Kasvata-kastele-kitke-ravitse-korjaa-nauti

Hyötykasveja puutarhassa - goji, humala, yrtit

 Karviaisia (H. Veripää 18.6.2013).

Juhannusviikko on meneillään ja luonnossa on häikäisevän vihreää. Sateet ovat saaneet kasvit kasvamaan. Puutarhurit ovat päässeet helpolla, kun ei ole tarvinnut kastella kasveja. Näyttäisi, että marjasatoakin on tulossa hyvin. Pihassamme karviaiset ovat jo melko suuria ja vadelma kukkii.

 Goji-marja

Puutarhakaupasta kesäkukkien lisäksi tarttui mukaan Goji-marjapensas. Luin Gojin kuvauksen, jossa kehuttiin marjan terveysvaikutuksia. Marjapensaan luvattiin viihtyvän -25 asteen pakkasillakin. Mikään kaunokainen pensas ei ole, mutta mielenkiinnolla seuraan menestyykö se. Istutuin pensaan kompostini viereen "jättömaalle", jossa tilaa on kasvaa. Paikka on suojainen, joskin maaperä on melko savinen. Tietysti odotan runsasta satoa parin vuoden päästä. Marjat on kuulema suojattava linnuilta, pihassamme onkin melkoisesti lintuja.

Goji-marjapensaan alku (H. Veripää 19.6.2013).

Lisätietoa Goji-marjasta (Superfoodit)

Tietoa Goji-pensaasta ja kuva (Puutarha.com)

Humala

Humala on vanha kasvi. Jo keskiajalla tilalliset olivat sakon uhalla velvoitettuja ylläpitämään humalatarhaa. Aina vuoteen 1915 Suomessa oli laissa määrätty, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa tuli olla. (Lähde: wikipedia).Humalaa käytetään oluessa. Humala on köynnöskasvi, joka tarttuu tahmealla varrellaan tukeen. Olen laittanut joka kesä humalaköynnöksilleni kaksi tolppaa, joita pitkin ne voivat kasvaa. Niitä on ohjattava tolppiin, jotta eivät kasva kiinni läheisiin kukkiin ja pensaisiin. Kuivina kesinä humala houkuttelee kirvoja. Syksyllä humalaa leikatessa tulee äitelä tuoksu. Humalaa voisi käyttää kransseissa, varret ovat kestäviä ja kukosteet kauniita.

 Humalasalkoni (H. Veripää 19.6.2013).

Humala, vuoden 2006 maatiaiskasvi

Yrtit

Ruukussa yrtit ovat kasvaneet melkoisesti ja kasvimaalla ne ovat noin parin sentin mittaisia. Sateet ja aurinko saavat ihmeitä aikaan. Käytin minttua jo salaatin koristeena. Israelissa yhdellä syrjäisellä huoltoasemalla aikoinaan sain teetä tilatessani ison vesilasin, jossa oli kuumaa vettä ja tuoreita minttukasveja. Tee oli hyvää, ei ole tullut vain itselle mieleen laittaa minttua vesilasiin aivan kuin kukkia vaasiin.

 Yrttiruukku (H. Veripää 18.6.2013).

Pioni

Kukkamaani väriläikkä tällä hetkellä on pioni. Pioni oli pihallamme varjoisessa paikassa. Siirsin sen kukkamaalle, jonka jälkeen se alkoi kukkia joka vuosi. Koska aikaisempi asukas on hankkinut pionin en tiedä sen nimeä. Jos sinä tiedät, mikä lajike on kyseessä ilmoittaisitko minulle kommenttina.

 

Pioni (H. Veripää 18.6.2013).

Monivuotiset kukat eli perennat

 Siperiankurjenmiekka  (H. Veripää 5.6.2013).

Tarhapäivänlilja (H. Veripää 5.6.2013).

Laskin jossain vaiheessa pihassani olevien perennojen määrän. Pääsin silloin noin sataan eri lajikkeeseen. Nyt en enää ole laskenut. Pihani on melko pieni, joten kukkamaita on siellä ja täällä. Osa kukista on viihtynyt vain yhden kesän, osasta taas ei pääse eroon. Vanhanajan suomalaiset perennat ovat taattua laatua. Ne yleensä viihtyvät vähemmälläkin hoidolla ja erilaisissa paikoissa.

Olen saanut omat perennani viihtymään, kun lisään joka kevät uutta lannoitettua multaa kukkamaille. Syksyllä olen levittänyt syyslannoitetta, jotta kukat selviävät talvesta. Kukat olisi hyvä jakaa jossain vaiheessa. Kukat leviävät helposti ja juuret syövät koko tilan. Rikkaruohotkin leviävät, jos niitä ei pidä kurissa.

 Luonnon metsäkurjenpolvi (H. Veripää 5.6.2013).

 Orvokki (H. Veripää 5.6.2013).

 Nappileinikki (H. Veripää 5.6.2013).

 Ruotsinraunioyrtti (H. Veripää 5.6.2013).

 Tuoksukurjenpolvi (H. Veripää 5.6.2013).

 Konnantatar (H. Veripää 5.6.2013).

Kävin muutama vuosi sitten Ruotsissa Enköpingin kaupungissa, jossa kesäkukat on korvattu monivuotisilla perennoilla. Monivuotiset tulevat halvemmiksi ja hoitokin on helpompaa. He jättävät monivuotisten kukkien varret leikkaamatta syksyllä, jotta kukat selviävät paremmin talvesta. Kaupungin puutarhat on suunniteltu tarkkaan. Puutarhojen tekeminen on aloitettu vuonna 1982.  Lisätietoa Enköpingin puutarhoista. Ostin hienoja kuvia sisältävän kirjan: Växtkomposition, ideer frön Enköpings parker. Kirjasta saa hyviä vinkkejä perennojen yhdistelystä.

Joka kevät huomaan, että kukkien nimet ovat unohtuneet. Kesän kuluessa nimetkin palaavat. Kun innostuin perennoista, hankin kirpputoreilta ja kaupoista erilaisia perennakirjoja. Mielestäni hyviä perannakirjoja ovat Antti Riikonen Suomalainen perennakäsikirja, Lena Månsson & Bertil K. Johanson Perennat, Pentti Alako & Pirkko Kahila Ukonhattu ja Ahkeraliisa ja Arno Kasvi Puutarhasi parhaaksi. Näitä kirjoja olen lukenut useamman kerran.

Kukkapenkkinsä voi tehdä monella eri tavalla. Joku suosii isoja saman lajikkeen näyttäviä penkkejä, joku taas sävyttää värien mukaan, joku valitsee istutuspaikan mukaiset kukat. Minä olen valinnut eri aikaan kukkivia, jotta on aina seurattavaa. Koska perennat ovat kalliita ostaa, olen ostanut vain yhtä tai kahta kappaletta. Olen odottanut kärsivällisesti, että määrä lisääntyy. Mehiläiset ja ampiaisetkin ovat lisääntyneet pihallamme, kun ruokaa riittää koko kesäksi. Perennoja täydentävät luonnonkukat, sipulikukat ja pensaat. Olen piirtänyt kartan kukkamaista, jotta muistaisin mitä olen istuttanut. Helpolla kitkee rikkaruohojen kanssa kukkien alutkin.

Vierailu Arboretum Mustilassa

Mustilan kahvio (H. Veripää 2.6.2013).

Marjaomenapensas kukassa (H. Veripää 2.6.2013).

Mustila sijaitsee Kouvolan Elimäellä valtatie 6:n varrella. Pyrin käymään alueella vähintään kerran vuodessa. Metsän tunnelma, kasvit ja linnut virkistävät. Erityisesti kesäkuun alussa metsäaluetta kaunistavat monet atsaleat ja alppiruusut. Metsässä on helppo kulkea opastettuja polkuja pitkin. Mustilassa on myös myytävänä alueen puita ja pensaita. Navetan vintiltä löytyy museo ja kierroksen alusta kahvio. Arboretum on perustettu vuonna 1902 ja sen pinta-ala on 120 hehtaaria.

Puiden latvustoa (H. Veripää 2.6.2013).

 Alaskankleitonia (H. Veripää 2.6.2013).

Aurinkoisena lämpimänä päivänä kävely Mustilan metsissä tuntui virkistävältä. Puut varjostivat sopivasti, eikä hyttysiäkään näkynyt.

 Douglas-kuusen runkoa (H. Veripää 2.6.2013).

 Atsaleat (H. Veripää 2.6.2013).

Olen aikoinaan ostanut Mustilasta kelta-atsalean ja nyt se kukkii pihallani havupuiden alla. Havupuut ovat kylläkin kasvattaneet oksansa niin isoksi, että atsaleani on melkein piilossa. Hyvin se kuitenkin kukkii tälläkin hetkellä. Atsaleat kuuluvat samaan Rhododrendron sukuun kuin alppiruusut. Atsaleat ovat kotoisin pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilta ja kylmiltä alueilta.

 Magnolia (H. Veripää 2.6.2013).

 Keltakotakuusama (H. Veripää 2.6.2013).

Erityisesti minulle on jäänyt mieleen isot upeat Douglas-kuuset, sinikämmen, alaskan kleitonia ja keltamajavankaali puhumattakaan atsaleoista ja alppiruusuista.  Tällä kertaa minut yllätti kuolanpionit kauneudellaan.

 Alppiruusu (H. Veripää 2.6.2013).

Kuolanpioni (H. Veripää 2.6.2013).

Alueella on myös viinitupa, Piika ja Renki -kahvio, näyttelytila ja myymälä, puutarhamyymälä Mustilan taimitarhat sekä kahvila-ravintola Alppiruusu. Alppiruusussa on myös tuottajatori ja piharakennuksessa antiikkimyymälä. Kerran vuodessa syyskuussa alueella järjestetään Lähiruokamessut. Viinitilalta mukaan tarttui paikallinen viini.

Viinitupa (H. Veripää 2.6.2013).

En ole vielä nähnyt koko metsää, joten seuraavalla kerralla kierrän kolmen kilometrin Pohjoisrinteen lenkin. Sieltä löytyy jättituija-, hemlokki ja purppurapihtametsät.

Lisätietoa Arboretum Mustilasta.